Demir on varsin säpsäkkä tapaus. Se on suhteellisen hankala käsitellä, kiukuttelee hoidettaessa, eikä oikein muutenkaan ole luonteensa puolesta kenenkään unelmahevoslistan ensimmäinen. Mutta kun katsoo tuosta lihaksikasta ja kiiltävää perlino-oria juoksemassa laitumella kilpaa tuulen kanssa, ei voi kuin huokailla ihastuksesta. On se niin upean näköinen.

Kun sitten menet hakemaan Demiriä sisälle, tulee sinun olla vikkelä ja omistaa muutama porkkana. Ori ei nimittäin anna kiinni ilman nameja. Se juoksuttaa hakijaansa ympäri tarhaa tai laidunta niin pitkään kuin sitä itseään sattuu huvittamaan. Hänen kuninkaallinen korkeutensa kyllä antautuu, mikäli porkkanaa on taskussa, mutta ilman porkkanaa ei tämä tallin kuningas anna kiinni, ennen kuin sitä itseään huvittaa.

Saatuasi Demirin piuhan päähän, varaudu pitämään riimunnarusta lujasti kiinni. Ori ei ole maailman näteimmin kulkeva hevonen, vaan se seilaa edestakaisin narun päässä, säikähtelee kuralammikoita, lintuja, kasveja ja omaa varjoaankin. Taluttaja saa varoa itsensä ja hevosen puolesta.

Tallissa laitat hevosen käytävälle kahdelta puolelta kiinni ja alat harjata sitä. Demir hirnahtelee kovaäänisesti, kuopii käytävän lattiaa ja yrittää syödä hoitajansa. Se myös liikuskelee levottomasti ja heittelee hoitotarvikkeet hujanhajan. Kaviot se onneksi nostaa kiltisti ja pitää ylhäällä niin kauan kuin on tarpeen. Satuloidessa ori pullistelee ja suitsiessa pää nousee taivaaseen asti, mutta kyllä sen joskus saa valmiiksi. Loimitus sujuu onneksi ilman ongelmia eikä hevonen pesustakaan piittaa.

Selästä käsin Demir on aika passeli poni, kun mennään kentälle. Se toimii kivasti, on kuuliainen ja hyppää hyvin. Joskus ori saattaa alkaa haaveilla tai säikkyä pieniä vihreitä miehiä, mutta asettuu, kun ratsastaja muistuttaa työnteosta. Demirillä on hyvä työmoraali ja se jaksaakin työskennellä pitkään. Mutta, kuten kaikki meistä, se kyllästyy jos jäädään jankkaamaan vain yhtä tehtävää ja keksii sitten omaa tekemistä. Ratsastajan tulee siis muistaa monipuoliset harjoitukset.

Maastoon Demirin kanssa kannattaa mennä vain jos saa jonkun mukaan rauhallisella hevosella. Demir kyllä lähtee heiti kun saa mahdollisuuden. Se säikkyy paljon kaikkea, joten rauhallinen kaverihevonen on pakko olla mukana.

Kilpailupaikoilla Demir hermoilee hälinää ja saattaa pyrkiä hyppimään pystyyn. Ori on myös herkästi potkimassa muista hevosia, jos ne tulevat liian lähelle, joten nätti punainen rusetti koristaa tuon häntää aina kotitallin ulkopuolella.

Eläinlääkäriä ja kengittäjää varten Demir pitää rauhoittaa, jotta kaikkien olo on mahdollisimman turvallinen. Rauhoitettuna sekä eläinlääkinnälliset toimenpiteet, että kengitys sujuvat hyvin, mutta ilman rauhoitusta on käsissä kaaos.

Yleisesti ottaen Demir on siis hankalahko hevonen, jota pitää osata käsitellä oikein, jos elämästä haluaa turvallista.

Aliquam accumsan massa eget ligula euismod, eget sollicitudin sem egestas. Etiam dictum nibh lacinia turpis facilisis, ut vehicula orci imperdiet. Suspendisse potenti. In consectetur a erat id semper. Duis ac mi vulputate, pharetra tortor id, mattis orci. Sed mollis, nunc vestibulum pretium suscipit, nibh tortor vestibulum nunc, id convallis magna arcu id eros. Sed nulla ante, venenatis quis odio quis, luctus congue augue. Aliquam erat volutpat.

Nam maximus, erat ut viverra lobortis, libero augue sodales ligula, vel aliquam felis sapien sed est. Quisque at urna mi. Praesent scelerisque ligula turpis, a molestie felis efficitur eget. Quisque finibus felis sed imperdiet tincidunt. Phasellus maximus risus at eros semper tempor. Mauris in scelerisque nisi. Nulla finibus interdum lorem a varius.

Sed metus lorem, lobortis et consequat quis, finibus ut ex. Praesent mollis, neque sed tristique elementum, quam dolor volutpat velit, et vehicula elit massa et odio. Nam vitae pulvinar quam. Quisque vestibulum at felis vel semper. Morbi scelerisque efficitur dolor, vel vestibulum magna hendrerit vel. Fusce iaculis, ipsum eget sagittis finibus, lectus libero facilisis velit, quis dapibus risus nibh vel metus. Suspendisse quis augue orci. Sed volutpat massa justo, id sollicitudin eros placerat et. Sed id suscipit dolor. Vestibulum ante nibh, ultrices vitae pellentesque vel, consectetur eget lacus. Pellentesque sodales magna in tincidunt aliquet. Etiam interdum sagittis diam at ornare. Maecenas ultricies quam vitae leo sollicitudin, in lacinia quam pellentesque.

Kello soi kukonlaulun aikaan ja ärsyyntynyttä unista muminaa kuuluu ympäriltäni. Joku heittää tyynyllä soivaa herätyskelloa. Kohta alkaa soida toinen kello. Raotan varovasti silmiäni. On valoisaa, vaikka kello ei ole paljoa. Nousen istumaan ja venyttelen. Katselen puoliunisia leiritovereitani ja tulen siihen lopputulokseen, ttä olin fiksu kun aloin ajoissa nukkumaan. Kaappaan hammasharjani ja päivävaatteeni ja hiivin vessaan tekemään aamutoimet. Lattia tuntuu viileältä jopa villasukkien läpi.

Aamupala on syöty ja leiriläislauma syöksyy hallitsemattomasti tekemään aamutallia. Hevoset kolistelevat nälkäisinä ruokiaan odotellen. Menen Demirin luo ja annan sille porkkanan. Odotan, että saan vähän tilaa mennä tekemään oriin ruoat, joten päätän harjata oriin sillä välin. Ori luimii ja polkee jalkaansa, mutta en piittaa sen käytöksestä. Hevonen yritää napata jotakuta ohi menevää tyttöä hihasta, mutta ei yllä ihan tyttöön. Ärähdän hevoselle muutaman ruman sanan jolloin se vain tyytyy mulkoilemaan pahasti ohikulkijoita.

Demir on harjattu ja ruokittu. Koska aamutallin jälkeen on A-ryhmäläisten tutustumistunti, haen satulahuoneesta Demirin varusteet. Satuloin oriin nopeasti ja jätän sen karsinaan odottamaan siksi aikaa, kun haen kypärän päähäni. Kun olen valmis, haen hevoseni ja menen sen kanssa kentälle.

Aamuaurinko paistaa, linnut laulavat ja elämä on ihanaa. Demirin kultainen karva kiiltää auringonvalossa, hiekka pöllyää ja satulat narisevat. Sinte tutustuu jokaiseen ratsukkoon erikseen, minkä jälkeen teemme yhteisiä tehtäviä.

Tunnin loputtua talutan Demirin pesupaikalle. Puran oriin varusteista ja pesen hiet sen päältä pois. Otan enimmät vedet hikiviilalla jonka jälkeen laitan oriin sille osoitettuun tarhaan kuivumaan. Sitten vien hevosen varusteet paikalleen ja siivoan sen karsinan. Nyt jo on hirveän kuuma ja minä hikoilen kuin pieni sika.

Maittavan ja kevyen lounaan jälkeen suuntaamme itsemme ja hevosemme maastoon. Metsän viileydessä käyskentely on miellyttävää vaihtelua tukalalle kentällä pyörimiselle. Vaikka kentällä ei ollakaan oltu kuin yksi kerta. Demir on allani jännittynyt ja valmiina ampaisemaan laukkaan pienimmästäkin risahduksesta. Onneksi ori kuitenkin pysyy aisoissa ja selviämme maastoreissusta ehjin nahoin.

Päivällisen jälkeen on leikkitunti kentällä. Päätän mennä ilman satulaa. Demir huiskii ötököitä kimpustaan ja minulla on hieman vaikeuksia pysyä selässä. Kun päästään alkuun, Demir unohtaa ötökät ja tunti on ihan kiva. Tunnin jälkeen on hiki ja tuntuu siltä, että kuolen janoon. Hoidan Demirin yöpuulle ja menen sitten itse kylmään suihkuun. Päivä on ollut todella kiva.

Demir loikkii narunpäässä kuin säikähtänyt aropupu. Pitäisi kiivetä traileriin, mutta ori on tyystin eri mieltä asiasta. Huokaisen. "Näinköhän pääsemme ikinä Metsälammelle saakka", mietin, "tällä vauhdilla olemme tässä vielä leirin loputtuakin." Tallimestari Matias tulee auttamaan ja äkkiä Demir hyppääkin suoraan kärryyn. Huokaisen helpotuksesta ja pyyhin hikeä otsaltani. Kiinnitän oriin ja suljen trailerin minkä jälkeen hyppään auton rattiin ja lähden ajelemaan Metsikseen.

Pääsemme perille ilman suurempia kommelluksia. Paikalla on muitakin trailereita ja hevosia puretaan niistä. Ympärillä pyörii myös paljon hevosetonta porukkaa. "Muita leiriläisiä varmaankin", ajattelen pysäköidessäni autoani.

Kun auto on parkissa, hyppään ulos ja menen avaamaan trailerin takaluukkua. Demir kolistelee jo siihen malliin, että olisi jo aika päästä ulos. Lasken siis takaluukun maahan ja avaan puomin. Menen irroittamaan perlino-oriin ja peruutan sen ulos kärrystä. Demir hirnuu kovaäänisesti ja yrittää pystyyn. Ihmiset lakoavat sen edestä heinien tavoin, kun ori rynnistää tallin suuntaan minä riimunnarusta roikkuen.

Demir on saatu talliin ja minä pääsen purkamaan autosta tavarat meille leirin ajaksi varatulle paikalle. "Satula, suitset, harjat..." tarkistan tavaroita.
"MISSÄ MUN SATULAHUOPA ON?!?" huudahdan ääneen, kun huomaan sen puuttuvan. Viereisestä autosta tavaroitaan purkava nainen katsahtaa suuntaani ja sanoo:
"Mä voin lainata mun toista satulahuopaa, jos sun huopa puuttuu." Hän ojentaa minulle violettivalkoisen huovan. Kiitän häntä hymyillen ja jatkan auton purkamista.

Auton purettuani pääsen tupaan. Siellä on jo suurin osa leiriläisistä rupattelemassa ja odottelemassa tietoa leirihoidokeista ja muusta tarpeellisesta. Kun viimeinenkin osallistuja on saapunut tupaan, aloittaa Sinte nimenhuudon. Yksi toisensa jälkeen nimiä satelee hänen suustaan ja käsiä nousee samaa tahtia.
"Täällä", huikkaan ja heilautan kättäni, kun nimeni sanotaan. Hetken aikaa kaikki katsovat minua, mutta pian katseet kääntyvät jo seuraavaan henkilöön.

Nimenhuudon jälkeen mennään tekemään iltatallia. Jokainen ruokkii ja hoitaa leirihoitsunsa tai oman hevosensa. Hevosten kanssa vietetään vähän aikaa, ennen kuin Sinte tulee patistamaan meidät iltapalalle.

Iltapalan jälkeen muut menevät lämmittämään saunaa, mutta minä päätän mennä vuoteeseen lukemaan ja alkaa sitten nukkua. Olenkin syvässä unessa, kun muut leiriläiset saapuvat saunasta punkkiinsa.

Sijoitus: 03/10 - Luokka: Vaaleaveriköt
Tuomarin kommentti: Tässäpä taitaakin olla yksi päivän erikoisimman värisistä, kieltämättä todella vaikuttavan näköinen, sinisilmäinen ja hieman kullanhohtoinen hevonen. Hevonen oli melko jännittynyt ja liikkui hieman "pinkeästi".

Vettä tulee kaatamalla ja ulkona on kylmä, kun Ginevra tallustaa hevosautolleen. Nainen on läpimärkä ennen kuin hän ehtii autoon, mutta tuo ei anna Suomen syksyisen sään häiritä. Tummahiuksinen hyppää auton rattiin kastellen sen penkit ja lähtee ajamaan kohti Sveitsissä sijaitsevaa Breezy Meadowsin siittolaa.

Yli vuorokauden ajamisen jälkeen pysähtyy hevosauto Breezy Meadowsin pihaan ja alas kapuaa väsyneen ja nuhjuisen oloinen nainen. Hän kättelee vastassaan olevan Sanin ja seuraa tätä ensin sisälle juomaan kupillisen kahvia. Naiset juttelevat hevosesta jota Ginevra on tullut katsomaan ja toivottavasti myös hakemaan.

Kahvin jälkeen kaksikko kiertää katsomassa tiluksia. Ginevran tuleva varsa on ainakin saanut hyvän alun elämälleen. Naiset pysähtyvät ahaltekeorivarsan tarhan luo ja katselevat siellä asustavaa eläintä. Se on vaikuttavan näköinen. Olento tulee aidalle tutkimaan uteliaana tulijoita ja nappaa hampaillaan Ginevran takin rintataskusta kiinni. Nainen naurahtaa hieman ja antaa oriille palan porkkanaa kädestään. Hevonen mutustaa sitä tyytyväisenä, eikä edes huomaa, että sille laitetaan riimu. Ginevra ottaa hevosen tarhasta Sanin seuratessa vierestä. Oria lähdetään taluttamaan talliin.

Tallissa hevonen laitetaan kiinni ja aloitetaan sen harjailu. Ori liikuskelee levottoman oloisesti ja yrittää välillä näykkiä harjaajaansa. Raudoitettu kavio kuuluu kilahtavan vasten käytävän sementtilattiaa ja korvia särkevä hirnunta kaikuu tallissa. Ketjut kilisevät ja hevosta kuuluu komennettavan. Ei ole liian helppo hoitaa, ei.

Kun on ori saanut harjauksen, talutetaan se maneesiin, jossa se pääsee juoksemaan. Ginevra seuraa tarkasti hevosen askellajeja, eikä häneltä jää huomaamatta niiden laadukkuus. Yksi estekin hevoselle laitetaan ja hyppää se yli, mutta tekniikka on vielä raaka. Ginevran ilmeistä ei voi päätellä oikein mitään, kun ori ottaan kiinni ja talutetaan talliin hevosenhoitajan hoiviin. Sani lähtee Ginevran kanssa juttelemaan sisälle.

Kuuluu kavioiden kopina lastaussiltaa vasten, kun talutetaan orivarsaa autoon. Päätyi Ginevra ostamaan tuon eläimen itselleen harrasteratsuksi, vaikkei hevonen luonteeltaan vakuuttanut. Ehkäpä sillä oli huono päivä, näyttää nainen tuumivan, kun sulkee lastaussiltaa ja kiipeää auton rattiin. Niin alkaa pitkä ajomatka kohti Suomea, kyydissä ahaltekeori Demir Aslan von Dows.