00.00.0000 Tapahtuma Palkinto

Oldfinion Sandro on jo lajissaan kolmas Oldfinion Dressagen kasvatti, jonka omistan. Siinä missä Consta tuli hienosta ja superpitkästä suvusta, Cleo vähän lyhyemmästä ja hienosta suvusta, on Santtu kolmikon musta lammas, sillä orilla on sukua vain yksi polvi ja siinäkin vain emä on palkittu. Käsissäni on siis oikeastaan varsin hiomaton timantti, joka saa näyttää kyntensä ilman suvun tuomia odotuksia.

Santun isä oli tunnettu halinalle, mutta Santtu ei ole kyllä yhtään isäänsä tullut. Ori on nimittäin hoidettaessa sellainen lohikäärme, että pienempää hirvittää. Joka asiasta saa Santun kanssa neuvotella pitkään, että homma toimii. Tämän orin kanssa ei todellakaan toimi se, että mennään ja tehdään, muuten ori nappaa hampaillaan kiinni. Hoitamiseen tulee varata riittävästi aikaa ja aimo annos kärsivällisyyttä jos haluaa siitä selvitä mahdollisimman vähin naarmuin. Santulle pitää esitellä harjatkin yksitellen.

Kunhan Santun saa harjailtua ja alkaa satulointi, homma helpottaa hieman. Enää oriilta saa vain kiukkuisia jalanpolkemisia ja äikäisiä katseita, mutta todellista vammautumisvaaraa ei ole. Tässä kohtaa hevonen tietää jo antaa periksi. Satula ja suitset on siis helppo sujauttaa orin päälle ja lähteä menoksi.

Ratsailla Santussa on kyllä potentiaalia. Se vain ei tuo sitä aina esiin parhaalla mahdollisella tavalla, sillä ori saa usein omia päähänpistojaan ja toteuttaa niitä. Siihen ei silloin ole paljoa sanomista, joten ratsastamisen täytyy ensiaskelista lähtien olla aktiivista ja Santulta pitää vaatia jotain. Usein ori tekee hätiköityjä päätöksiä puolikkaiden apujen perusteella ja päätyy tekemään muuta kuin mitä ratsastaja oikeasti tahtoisi. Siksi alkuratsastus on hyvä pyhittää esimerkiksi nopeille siirtymisille, jotta ori saadaan keskittymään ratsastajaan ja apuihin kunnolla.

Santtu vihaa yksin jäämistä ja se huuteleekin tallissa tai tarhassa muiden hevosten perään. Usein se mieluummin juoksisi karkuun ihmistä, kuin lähtisi mukaan ja jättäisi hevoskaverinsa. Mikä on outoa, koska yleensä ori kuitenkin hengaa yksin jossakin tarhan nurkassa ilman kontaktia tarhakavereihin. Tästä kummallisesta läheisriippuvuudesta johtuen, matkustaa Santtu aina kaverin kanssa.

Kilpailupaikoilla Santtu säikkyy hieman ääniä ja ihmismäärää, se ei oikein pidä kovasta metelistä tai liehuvista lipuista. Pullakojulla ori voisi kuitenkin mielellään vierailla, näistä muista, suuren suurista pelonaiheista huolimatta.

Verryttelyssä ori viihtyisi mielellään possujunassa muiden perässä, joten ratsastajalta vaaditaan paljon tarkkaavaisuutta sen suhteen, ettei ori jää löntystelemään jonkun muun perään. Lyhyt, mutta tehokas verryttely on Santun kanssa paras, suositeltavaa on käydä askellajit läpi nopeatempoisesti, jotta ori on hereillä ja kuulolla, kun mennään radalle.

Lapsista Santtu pitää ja ne voivatkin lääppiä oria juuri niin kuin tahtovat. Tummanruunikolla tuntuu olevan ymmärrys siitä, että lasten kanssa ei voi käyttäytyä samoin kuin aikuisten kanssa ja lapset saavatkin ihan rauhassa roikkua oriin hännästä ja harjailla sitä. Jostain syystä epäluulo hoitotoimenpiteitä kohtaan liittyy vain aikuisiin.

Toinen Santun suosikki-ihmislajista on kengittäjät. Se rakastaa heitä jostain syystä kovasti ja innostuu kuullessaan kengittäjän auton äänen. Kengitystilanteissa Santtu ei siis piittaa tuon taivaallista siitä, että siihen kosketaan. Ehkäpä kengittäjämme ovat lahjoneet oriin maapähkinävoilla kiltiksi?

Isälinja: Léon
Emälinja: Somedaydream

Lorem ipsum dolor sit amet.