Virtuaalihevonen || Kuva © Van Uytert

Valdemar VH15-013-0184
Oldenburginhevonen, ori
170 cm, musta
03.08.2015, Suomi
Kasvattanut Ginevra (VRL-11040)
Omistaa Ginevra (VRL-11040)
Kouluratsastus: Grand prix

Ikääntyminen

01v - 02.09.2015
02 v - 02.10.2015
03 v - 01.11.2015
04 v - 01.12.2015
05 v - 31.12.2015
06 v - 30.01.2016
07 v - 29.02.2016
08 v - 30.03.2016
09 v - 29.04.2016
10 v - 29.05.2016

11 v - 28.06.2016
12 v - 28.07.2016
13 v - 27.08.2016
14 v - 26.09.2016
15 v - 20.02.2018
16 v - 00.00.0000
17 v - 00.00.0000
18 v - 00.00.0000
19 v - 00.00.0000
20 v - 00.00.0000

Saavutukset

15.12.2015 Joulukuun KTK-tilaisuus: KTK-II (19 + 19 + 19 + 19 = 76)
20.12.2015 Kouluvarsojen laatuarvostelu: KV-I (10 + 3 + 3 + 4 + 2 + 5 + 5 + 33 = 65) || 4-vuotiaiden luokkavoittaja II
20.04.2016 Preferent
15.03.2018 Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu: KRJ-I (8 + 42 + 25 + 15,5 + 15 = 105,5)
30.03.2018 Yleislaatuarvostelu: YLA2 (22 (15+7) + 20,5 (14,5+6) + 17 + 16 + 7 = 82,5)

Luonnekuvaus

Valdemar, isänsä komean ulkonäön ja mustan värin perinyt suuri ori muistuttaa luonteeltaan sylikoiraa. Ori tahtoisi jatkuvasti olla rapsutettavana ja kiivetä syliin. Tämä aiheuttaa toisinaan ongelmia, sillä Vallu ei oikein käsitä omaa kokoaan, vaan yrittää kiivetä ihmisen syliin. Pienellä muistutuksella ori asettuu, mutta näyttää niin säälittävältä, että sitä on aivan pakko halia ja paijata.

Hoitamisesta ei Valdemar selkeästi nauti, muttei se sitä myöskään vihaa. Ori suhtautuu varsin neutraalisti kaikkiin hoitotoimenpiteisiin, seisoen kaviot lattiaan liimattuna, kunnes tulee lupa liikkua. Vesiletkua ja vettä ori pelkää, joten pesemisen kanssa pitää olla vikkelä ja rauhallinen. Varustaminen sujuu ongelmitta kaikissa tilanteissa, oli kyse satuloinnista ratsastusta varten tai loimituksesta kuljetusta varten. Kuljetussuojat ovat Vallun mielestä kammotus ja se nosteleekin jalkojaan kilometrien korkeuteen ne jalassaan, mutta muuten ori ei sano mitään mihinkään.

Ratsastaessa saa allensa voimakasmoottorisen (ja -tahtoisen) hevosen upeiden liikkeiden kera. Tosin ne upeat liikkeet pääsee tuntemaan vain, jos tietää mitä tekee. Valdemar on varsin herkkähipiäinen otus joka vetää hernepellon nenäänsä ratsastajan virheistä. Tyytymättömyytensä ori ilmaisee pukeilla tai pystyyn nousemisella, joten Vallun selässä saa olla tarkkana. Tästä syystä ori ei myöskään ole yhtään kokemattomampien ihmisten ratsu.

Kun Valdemarin selässä on joku joka tietää mitä tekee ja osaa käsitellä tätä vahvaluontoista oria, alkaa Valdemar pelittää hienosti. Se vastaa avuille herkästi ja hakeutuu itse helposti korkeaan muotoon. Ori kuuntelee ratsastajaansa hyvin, eikä hermostu, vaikka samaa asiaa toistettaisiin useampaankin kertaan.

Esteillä Valdemar ei loista. Sitä ei vain yksinkertaisesti huvita, tai se ei vain tajua. Valdemarin kanssa voi hypätä vaihteluksi hyvin pieniä, enintään 30 senttiä korkeita esteitä, mutta muuten kannattaa antaa olla, sillä yhtään korkeampien esteiden kanssa puomit vain kolisevat ja kumpaakin – niin hevosta, kuin ratsastajaakin – ärsyttää.

Maastossa Valdemar saattaa pelästyä ja lähteä viemään, etenkin jos vastaan tulee minkäänlaista metsänelävää, kuten pupua tai peuraa. Vakavasti otettava kouluhevonen ei viihdy metsässä liian hyvin, vaikka toisinaan oriilla onkin päiviä, jolloin se suhtautuu maastoiluun rennommin.

Kilpailupaikoilla Valdemar on yleensä tavallista hermostuneempi, sillä ylimääräinen häly saa sen kierroksille. Hermostuneisuudesta johtuen on ori herkempi antamaan kaviosta liian lähelle tuleville, joten sen häntään on syytä laittaa punainen rusetti. Jo verryttelyssä kannattaa keskittyä saamaan ori kuulolle ja lopettamaan kilpailupaikan kyttäämisen, koska muuten radalla ori ei toimi. Kun oriin selässä ei kilpailupaikalla olla, on sitä syytä talutella paljon ja olla mahdollisimman rauhallisissa paikoissa, jotta ori pysyisi mahdollisimman rauhallisena. Eikä porkkanan tai kahden antaminen tuolle ole pahitteeksi.

Suku

i. Oldfinion Stark Conrad
old, 171 cm, m
KRJ-I, YLA2, KTK-II, VSN W Ch, KV-II, VAR-I
ii. Castar von Lark
old, 168,5 cm, rt
KRJ-I, YLA2
iii. Oldfinion Carsten
KRJ-I, YLA2
iie. Luxorius Silk
VIR MVA Ch, VSN W Ch, KTK-II, KRJ-I, YLA1
ie. Oldfinion Stark Amorina
old, 169 cm, rn
KRJ-I, YLA2, KV AB
iei. Oldsfell's Stark Amor
ERJ-III, KTK-III
iee. Oldsfell's Myney
KRJ-I, YLA2
e. Lioness LM
old, 168 cm, km
KTK-II, KRJ-II
ei. Lionstooth Vegas
old, 167 cm, km
eii. Hasselbys Crispin
eie. T.H. Lionsdaughter
ee. Neonilla von Lark
trak, 0 cm, rn
eei. Armaros von Lark
KRJ-I
eee. Oldfinion Nouveau
KRJ-III

Palkittuja sukulaisia

iiii. Cairaan KRJ-I
iiiii. Cairo Bazaar KRJ-II
iiiei. Dontare KRJ-I
iiiee. Schöne Amelie KRJ-II
iiei. Luxorius de Poemé KRJ-III
iieei. Sirius KRJ-II

eiiie. Rueful Princess KRJ-II
eeii. Elburn Alerzeon KRJ-I
eeiie. Myah Swiggles KRJ-II
eeiei. Marsious KRJ-I
eeiee. Coral Madness KRJ-I
eeei. Oldfinion Dampen KRJ-I
eeeii. Dontare KRJ-I
eeeie. Tevean Sina KRJ-I
eeee. Regent SS KRJ-III

Jälkeläiset

Valdemarilla on 3 jälkeläistä, 1 ori ja 2 tammaa. Valdemar on tarjolla puoliveri- ja ratsuponijalostukseen.
Rotu ja sukupuoli Jälkeläisen nimi Emä Syntymäaika Saavutukset
old-t. Oldfinion Stark Anastacia Oldfinion Prunette 16.06.2017
ewb-t. Cherrypeak GINN Cherrymix Ring xx 26.06.2017
old-o. Valentin Oldfinion Valeria 06.03.2018

Kilpailukalenteri

Kouluratsastus
Grand prix
Sijoituksia 57 kpl,
joista voittoja 15 kpl

KRJ, Grand Prix, 03/30, 02.12.2015
KRJ, Grand Prix, 03/30, 03.12.2015
KRJ, Grand Prix, 01/30, 04.12.2015
KRJ, Grand Prix, 01/30, 05.12.2015
KRJ, Grand Prix, 02/30, 09.12.2015

KRJ, Grand Prix, 04/30, 10.12.2015
KRJ, Grand Prix, 04/30, 14.12.2015
KRJ, Grand Prix, 03/30, 19.12.2015
KRJ, Grand Prix, 06/40, 25.12.2015
KRJ, Grand Prix, 02/40, 27.12.2015

KRJ, Grand Prix, 04/40, 29.12.2015
KRJ, Grand Prix, 05/40, 01.01.2016
KRJ, Grand Prix, 05/40, 01.01.2016
KRJ, Grand Prix, 06/40, 05.01.2016
KRJ, Grand Prix, 05/40, 05.01.2016

KRJ, Grand Prix, 01/40, 06.01.2016
KRJ, Grand Prix, 02/40, 07.01.2016
KRJ, Grand Prix, 06/40, 10.01.2016
KRJ, Grand Prix, 03/40, 10.01.2016
KRJ, Grand Prix, 04/30, 11.01.2016

KRJ, Grand Prix, 02/40, 12.01.2016
KRJ, Grand Prix, 02/40, 14.01.2016
KRJ, Grand Prix, 02/40, 16.01.2016
KRJ, Grand Prix, 03/30, 17.01.2016
KRJ, Grand Prix, 01/40, 17.01.2016

KRJ, Grand Prix, 01/40, 18.01.2016
KRJ, Grand Prix, 05/30, 18.01.2016
KRJ, Grand Prix, 04/40, 18.01.2016
KRJ, Grand Prix, 01/40, 19.01.2016
KRJ, Grand Prix, 01/40, 20.01.2016

KRJ, Grand Prix, 03/40, 20.01.2016
KRJ, Grand Prix, 01/40, 22.01.2016
KRJ, Grand Prix, 01/30, 23.01.2016
KRJ, Grand Prix, 04/40, 23.01.2016
KRJ, Grand Prix, 02/40, 23.01.2016

KRJ, Grand Prix, 01/30, 25.01.2016
KRJ, Grand Prix, 04/40, 25.01.2016
KRJ, Grand Prix, 02/30, 26.01.2016
KRJ, Grand Prix, 05/30, 27.01.2016
KRJ, Grand Prix, 01/40, 27.01.2016

KRJ, Grand Prix, 03/40, 27.01.2016
KRJ, Grand Prix, 01/30, 28.01.2016
KRJ, Grand Prix, 04/30, 29.01.2016
KRJ, Grand Prix, 01/30, 29.01.2016
KRJ, Grand Prix, 04/30, 30.01.2016

KRJ-cup, Intermediate II, 01/224, 31.03.2016
KRJ Champions, Helppo B, 06/74, 22.09.2016
KRJ, Intermediate II, 05/40, 12.09.2016
KRJ, Intermediate II, 06/40, 14.09.2016
KRJ, Intermediate II, 01/40, 16.09.2016

KRJ, Grand Prix, 03/40, 08.01.2017
KRJ, Grand Prix, 02/40, 09.01.2017
KRJ, Grand Prix, 02/40, 10.01.2017
KRJ, Grand Prix, 05/40, 11.01.2017
KRJ, Grand Prix, 05/40, 16.01.2017

KRJ, Intermediate II, 02/48, 17.01.2017
KRJ, Grand Prix, 06/56, 18.01.2017


Päiväkirja

01.04.2018 Päiväkirjamerkintä, kirjoittajut omistaja (100 sanaa)

Maaliskuu oli Valdemarin kanssa varsin kiireinen kuukausi. Ori kävi näyttäytymässä sekä Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelussa, että Yleislaatuarvostelussa ja toi molemmista mukaan arvonimet. KRJ-laatuarvostelusta napattiin palkinnoksi KRJ-I ja YLA:sta puolestaan YLA2. Aivan loistavat tulokset kumpainenkin, olen ylpeä suuresta mustastani.

Nyt Valdemarin tulevaisuuden kuvana on enää astua tammoja ja kiertää näyttelyitä. Suuruudenhullu omistaja haaveilee VSN World Champion - ja Vir MVA Champion -arvonimistä.

Maaliskuussa myös syntyi Valdemarin kolmas varsa, Valentin, jonka emä on oldfiniolainen Oldfinion Valeria. Itselläni on Valentinille suuret odotukset, tuleehan se aivan loistavasta suvusta, mutta varsan tulevaisuus ei ole ollenkaan käsissäni, vaan orin tulevaisuudesta huolehtii Teemu Nieminen. Aika näyttää mitä Valentinista kasvaa.

18.11.2017 Marraskuun maastoretki, kirjoittanut omistaja (677 sanaa)

Valdemar pyörii hieman levottomana lainakarsinassaan, kun menen arjaamaan oria. Se pysähtyy kuitenkin välittömästi, kun astun sen karsinaan. Hetken hevonen katsoo minua uteliaana, mutta tulee sitten tunkemaan päänsä syliini. Nauran ja työnnän oriin pään pois. Se katsoo minua hieman loukkaantuneen oloisena, joten kaivan taskustani porkkanan sille lepyttelylahjaksi. Vallu ottaa sen ilolla vastaan. Orin mutustaessa herkkupalaansa, kiinnitän sen pikaisesti karsinan seinään. Kun hevonen on tukevasti kiinni, alan availla vaaleanharmaan talliloimen solkia. Loimen poistettuani etsin käsiini dandy-harjan ja käyn sillä tehokkaasti ja järjestelmällisesti oriin karvan läpi.

Tehtyäni pikaisen harjauksen Valdemarille ja tarkistettuani sen kunnon, haen satulan karsinan ulkopuolelta ja nostan sen Valdemarin selkään. Liu’utan satulan paikoilleen ja suoristan satulahuovan. Sen jälkeen lasken satulavyön ja kierrän Vallun toiselle puolelle kiinnittämään sen. Jätän vyön vielä löysäksi ja nappaan käsiini heijastimella varustetut suojat, heijastinrintaremmin ja heijastavan ratsastusloimen. Kun olen laittanut ne paikoilleen, musta ori muistuttaa joulukuusta. Hetken huvittelen ajatuksella vilkkuvista led-valoista oriin varusteissa, mutta nopeasti palaan maan pinnalle ja alan suitsia ratsuani. Valdemar torkkuu puolittain, mutta havahtuu, kun kuolaimet kilahtavat. Hymähdän oriin kiinnostuneelle ilmeelle, kun lämmitän kuolaimia.

Saatuani Valdemarin kuntoon, menen valmistautumaan itse. Kiskon saappaat jalkaani ja pakkaan repun. Laitan sinne Valdemarin riimun ja narun, jonka lisäksi otan mukaan evästä itselleni ja nameja Valdemarille. Sen jälkeen puen turvaliivin ja heijastinliivin päälleni. Viimeisenä laitan kypärän päähäni ja heitän repun selkääni. Kun olen valmis, livahdan ruuhkaisesta tallituvasta ulos ja haen Valdemarin pihalle.

Ulkona on paitsi viileää, myös hyvin mustaa ja pimeää. Onneksi meillä kaikilla on otsalamput ja heijastimia vaikka muille jakaa.
”Ollaan me kanssa yks tavan joulukuusikulkue”, naurahdan Valdemarille ja kiristän sen satulavyötä. Hevonen liikahtelee hieman hermostuneesti vaikeuttaen rutiinitoimenpidettä huomattavasti. Saan vyön kuitenkin kiristettyä ja nousen ratsuni selkään. Jalustimet ovat valmiiksi sopivan mittaiset, joten jäänkin istumaan aloilleni ja odottamaan, että muut ovat valmiita lähtöön.

Kun kaikki ovat valmiit, vetäjämme Moto käskee meitä järjestäytymään jonoon. Valdemar tuntuu hermostuneelta allani, kun siirryn jonon hännille. Oma oloni on hevosestani huolimatta rauhallinen ja rento, kun lähdemme letkassa kohti metsää.

Olemme kävelleet metsässä jo hyvän tovin, kun jossain rasahtaa. Jokainen hevonen säpsähtää hieman. Metsästä ilmestyy esiin peura ja saa Valdemarin suunniltaan. Orini päättää, että nyt riittää ja säntää kiitolaukalla jonon ohi syvemmälle metsään. Yritän pysäyttää hevostani, mutta Vallu ei kuuntele apujani. Lopulta saan hvoseni käännettyä ympyrälle, jota pienentämällä ori hidastaa, kunnes kävelemme hyvin pientä volttia. Kävelemme, kunnes Valdemar on varmasti rauhoittunut ja pysähdymme sitten. Katselen ympärilleni, missään ei näy muuta kuin pimeyttä, eikä muusta ryhmästä näy jälkeäkään. En ole edes varma mistä suunnasta olemme tulleet, mutta onnekseni kohta kaukaisuuteen ilmestyy jono joulukuusena loistavia ratsukoita ja pääsen taas jonon jatkoksi.

Metsästä siirrymme vuoristopolulle. Kävelemme kaikki hyvin rauhallista tahtia ja nautimme maisemista. Taivas on täynnä tähtiä ja linnunrata näkyy hienosti. Se saa minut huomaamaan, kuinka kaukana sivistyksestä olemme, kun valosaaste ei blokkaakaan tähtitaivasta. Hengitän syvään raikasta ilmaa. Valdemar huokaisee ja sen toinen korva on suunnattu suuntaani. Silitän hevosen kaulaa ja juttelen sille hiljaa.

Lopulta pääsemme nuotiopaikalle. Mahani kurnii kovaäänisesti ja olen kiirollinen ruoka-tauosta. Laitamme hevoset kiinni paikalla olevaan puomiin, ja siirrymme sitten nuotion ääreen juttelemaan retkestä ja nauttimaan eväistä. Moto intoutuu jopa kertomaan kummitusjuttuja. Syön omat ja tallilta tulleet eväät hyvällä ruokahalulla. En tajunnut nälkäni suuruutta, ennen kuin olin syönyt kaiken. Raitis ulkoilma taitaa todellakin kasvattaa nälkää, mietin ja nousen tarkistamaan Valdemarin kunnon.

Valdemar ei ole moksiskaan ylimääräisestä laukastamme, vaan yrittää kovasti kiivetä syliini, kun tutkin sen jalkoja. Nauran hevoselle ja halaan sen isoa päätä. Annan orilleni nameja, jotka pakkasin sitä varten ja rapsuttelen samalla sen korvia. Kohta muu porukka tulee hevosten luo ja alamme valmistella matkan jatkamista.

Paluumatkalla huomaan, kuinka kylmä Kanadan syksy on. Naamani on niin jäässä, etten tunne sitä enää. Sormeni ja varpaani taas tuntuvat tippuvan pois kylmyydestä. Onneksi pääsemme vähän laukkaamaan avoimeen maastoon ja saan veren kiertämään, joten en palellu aivan hengiltä. Laukka tuntuu mahtavalta ja vaellukselle osallistuneiden hevosten välille muodostuu pieni kilpailu. Valitettavasti laukkapätkä loppuu liian pian ja joudumme hidastamaan ja jonoutumaan taas, mahtuaksemme kulkemaan metsäpolulla.

Yö on ehtinyt jo laskeutua, kun pääsemme takaisin tallille. Vaellusporukka on väsynyttä ja hevosetkin vaikuttavat unisilta. Itse haaveilen oikein kuumasta suihkusta ja sen jälkeen kunnon yöunista. Ensin pitää kuitenkin hoitaa Valdemar, joten vien sen lainakarsinaansa ja alan purkaa siltä varusteita pois.

08.01.2017 Päiväkirjamerkintä, kirjoittanut omistaja (525 sanaa)

Talsin sakeassa lumisateessa kohti tallia. Ulkona on kymmenisen astetta pakkasta ja paksut lumikinokset ovat vallanneet maiseman niin, että joka paikassa on tasaisen valkoista. Aikomuksenani on ottaa Vallu ja lähteä vähän maastoon höntsäilemään. Lumisateen vuoksi näkyvyys on kuitenkin metrin luokkaa ja luntakin on tullut varmaan metri, joten voi olla, että maastoretki vaihtuu koulupuurtamiseen maneesissa. Ei sillä, ettäkö Valdemar välittäisi lumesta ja tuiskusta, mutta minusta ei ole kiva ratsastaa jos lunta tulee vaakatasossa, eikä eteensä näe.

Avaan tallin oven ja pudistelen lunta vaatteistani. Vajaan sadan metrin matkalla olen muuttunut käveleväksi lumiukoksi. Heinän ja hevosten ja…
”Onks toi kahvia?” hihkaisen kovaäänisesti haistaessani tuttujen tallituoksujen seassa jotain uutta. Taukohuoneen puolelta kurkistaa kiharahiuksinen mies.
”Sitäpä sitä”, tuo toteaa nauraen. Päätän siirtää Valdemarin ulkoilutusta lyhyen kahvihetken verran ja siirryn lämpimään taukohuoneeseen. Heitän takkini naulaan ja suuntaan astiakaapille. Nappaan oranssin kahvimukin käteeni ja kippaan siihen loput kahvinkeittimen sisällöstä.
”Hei! Ne oli mun kahvit”, Pyry protestoi. Virnistän samalla kun kaadan puolta desiä sokeria mukiini.
”Mä maksoin nää kahvit. Ja mulla on tallinomistajan etuoikeus”, tokaisen ja istahdan sohvalle hörppimään juomaani ja rupattelemaan Pyryn kanssa.

Aiottua pidemmäksi venähtäneen kahvituokion jälkeen pääsen vihdoin huolehtimaan Valdemarista. Ori on jo harjattu, joten minun tarvitsee vain laittaa sille varusteet. Siispä kipaisen hakemaan satulan, suitset ja kasan heijastimia satulahuoneesta. Vallu seisoo käytävällä hiukan kyllästyneen oloisena nuokkuen. Heilautaan satulan ja heijastavan ratsastusloimen sen selkään ja kiinnitän satulavyön. Sitten puen itselleni kypärän, otsalampun ja kasan heijastimia. Tämän jälkeen lisään ratsulleni vielä suitset ja olenkin jo valmis lähtöön. Talutan orin pihalla olen puomin viereen ja kiipeän sen selkään siitä.
”Menee joku tunti, puoltoista”, huikkaan heiniä jakavalle Pyrylle ja annan sitten Valdemarille pohkeita. Ori lähtee reippaaseen käyntiin ja suunnistamme metsäpolulle.

Ilokseni lumisade on lakannut, mutta pimeys on tullut sen tilalle. Otsalamppuni valaisee kuitenkin riittävästi ja tunnen maastot hyvin joten tiedän mihin ratsastaa ja mitä paikkoja välttää. Pakkanen alkaa pikkuhiljaa kiristyä ja sen huomaa varpaissa ja sormissa. Pyydän Vallulta ravia ja ratsastan polkua eteenpäin. Luminen metsä on aivan hiljainen. Se on samaan aikaan hyvin kaunista ja hyvin pelottavaa. Mielikuvitukseni meinaa lähteä omille teilleen, mutta totean, että ei tässä ole mitään hätää, eikä metsässäkään piileksi murhaajia. Ehkä. Valdemar aistii jännitykseni ja sen ravi muuttuu töksähtävämmäki. Yritän rentoutua.
”Rauhassa nyt vaan poika”, mutisen oriille. Se kääntää toisen korvansa suuntaani ja jatkan rauhoittavaa muminaa. Saan sekä ratsuni, että itseni rauhoittumaan.
”Jospa sitten laukattaisiin, vai mitä siihen sanot?” höpötän Vallulle. Se höristää korviaan, kuin tietäen, että kohta saa mennä kovaa. Nostan laukan ja annan orin juosta Vauhti tuntuu mahtavalta. Lumihanki tosin teettää Valdemarille hieman töitä, mutta se ei haittaa. Parin sadan metrin mittaisen laukan jälkeen hidastan oriin vauhtia. Se haluaisi vielä mennä, mutta tulen siihen tulokseen, että on aika kääntyä kotiin. Käännän siis ratsuni ympäri ja ravailen hissuksiin kotitallille. Tallin pihassa vielä kävelen jonkin aikaa, ennen kuin vien Valdemarin talliin. Riisun siltä varusteet, käyn tottuneesti läpi sen jalat ja heitän sille sitten kevyen talliloimen selkään. Karsinassa oria odottaa heinät ja mössöt, joten se liikehtii levottomasti ketjuissa. Tarjoan sille kuitenkin ensin lämmintä vettä ja se juokin ämpärillisen varsin vauhdikkaasti. Käyn hakemassa vielä toisen ämpärillisen vettä ja annan sen Vallulle. Sen jälkeen ori pääsee rauhassa mutustamaan illallistaan, kun taas minä tarkistan, että tallissa on kaikki kunnossa ja suljen sen sitten yöksi.